Reformaatio eteni kahdella rintamalla
Turun tuomiokirkko
Ruotsin valtakunnassa, jonka itäisen osan tärkein kaupunki ja kirkollinen keskus Turku oli, reformaatio eteni kahdella rintamalla. Yhtäältä kuningas Kustaa Vaasa oli kiinnostunut Lutherin ja tämän kannattajien näkemyksistä, tarjosivathan ne ruhtinaille mahdollisuuden käyttää valtaansa kirkon asioissa. Toisaalta reformaatio vaikutti kirkon sisällä uutena uskonnollisena ajatteluna ja evankelisen opin julistamisena. Västeråsisn valtiopäivien (1527) jälkeen reformaation sanomaa sai levittää Ruotsissa, mutta valtiopäivät eivät erityisesti asettuneet evankelisen opin puolelle tai katolilaista vastaan. Papiston piirissä oli kuitenkin monia, jotka olivat kiinnostuneet reformaatiosta ja pitivät yllä yhteyksiä Keski-Eurooppaan, hankkivat kirjallisuutta ja edistivät reformaation sanoman leviämistä omalla toiminnallaan.
Särkilahti luomassa pohjaa turkulaiselle reformaatiolle
Turussa reformaatio näkyi alkuun enemmän opillisella puolella ja kirkon sisäisenä keskusteluna, vaikutteina, jotka kantautuivat paikallisen papiston korviin niin Tukholman suunasta kuin suoraan reformaation alkulähteiltä. Petrus (Pietari) Särkilahti palasi Turkuun Keski-Eurooppaan suuntautuneelta opintomatkaltaan vuoden 1523 tienoilla. Varmaa tietoa siitä, että Petrus olisi opiskellut esimerkiksi Wittenbergissä, ei ole, mutta hän oli tutustunut niin humanistien kuin reformaattorien ajatuksiin, ja hänen tiedetään olleen kirjoilla ainakin Rostockin ja Leuvenin yliopistoissa. Reformaation kannalta tärkeää on, että palatessaan Turkuun Petrus Särkilahti toi mukanaan Margareta Corneliuksentyttären. Petrus mainitsi Margaretan testamentissaan ja häntä pidettiin yleisesti Petruksen vaimona. Petrus Särkilahden onkin arveltu olleen ensimmäinen Ruotsin valtakunnan papeista, joka solmi virallisen avioliiton.
Vaikka Petrus ei mitä ilmeisimmin ollut suorittanut maisterintutkintoa missään yliopistossa ennen paluutaan, hän oli omaksunut monia reformaatiolle tyypillisiä ajatuksia. Vanhan tavan mukaan hän sai viimeisimpänä ulkomailta opintoja tehneenä palattuaan vastuun Turun katedraalikoulun opettajan toimesta. Hänen paluunsa jälkeen suomalaisia ei lähetetty Eurooppaan opiskelemaan ennen kuin 1530-luvun alussa. Syynä oli todennäköisesti varovaisuus suhteessa uuteen oppiin. Petrus kuitenkin loi pohjaa turkulaiselle reformaatiolle opettajana ja asumalla avoimesti perheen kanssa, ja tuoden näin julki uutta sanomaa varsin konkreettisella tavalla.
Lutherin perheen koti Wittenbergissä, johon myös ulkomaiset opiskelijat olivat tervetulleita iltaa istumaan.
Yhteys Wittenbergiin
Se, että pienen tauon jälkeen Suomenkin puolelta suunnattiin opiskelemaan pääosin Wittenbergiin, kertoo Turussa mukaudutun kuninkaan kirkkopolitiikkaan. Kustaa Vaasa toivoi Ruotsin kirkon johtoon ja sitä uudistamaan evankelisen opin omaksuneita oppineita ja hän lähetti henkilökohtaisestikin ruotsalaisia opiskelemaan samaan yliopistoon.
Suomalaisista Wittenbergiin lähtijöistä useimmat olivat Turussa opiskelleet Petrus Särkilahden johdolla ja heille reformaation perussanoma oli tuttu. Suora yhteys reformaatiokaupungin ja Turun välille syntyi 1530-luvun puolivälissä, kun ensimmäiset Lutherin yliopistossa opiskelleet palasivat kotiin. Heistä ensimmäinen oli vuonna 1535 Thomas Francisci Keijoi, joka nimitettiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Seuraavana vuonna palannut Canutus Johannis sai puolestaan viran Turun kirkkoherrana ja tuomiokapitulin jäsenyyden 1541.
Agricola avainhenkilönä
Suomen kirjakielen luojaksi kutsuttu Mikael Agricola lähti opintielleen Wittenbergiin 1536. Ensimmäiset vaikutteet evankelisesta opista hän oli saanut Viipurin koulussa opiskellessaan ja toimiessaan Turussa ensin piispan kirjurina ja sitten kanslerina vuodesta 1529 eteenpäin. Agricolan tiedetään hankkineen kokoelman Lutherin saarnoja jo vuonna 1531 ja käyttäneen niitä mitä ilmeisimmin omien saarnojensa valmisteluun – Lutherin vaikutteet kuuluivat siis myös seurakuntalaisten arjessa. On myös oletettu, että Agricola lähti opintielle Wittenbergiin tarkoituksenaan kääntää Uusi testamentti suomeksi ja näin viedä reformaatiota eteenpäin myös Ruotsin valtakunnan itäisessä osassa.
Nimiö ja tekstisivu Agricolan Uuden testamentin suomennoksesta (1548)
Turkuun Agricola palasi jo kolmen vuoden kuluttua maisterina ja otti vastuulleen Katedraalikoulun rehtorin toimen päästäen Keijoin palaamaan opintojen pariin. Uuden testamentin käännöstyö oli tässä vaiheessa jo käynnissä ja Agricolan lisäksi suomentamiseen osallistui todennäköisesti tämän lapsuus- ja opiskelutoveri Martinus Teit ja mahdollisesti myös muita Wittenbergissä opiskelleita suomalaisia. Ensimmäinen suomen kielellä julkaistu painettu kirja oli kuitenkin Agricolan Abckiria, jonka ilmestymisvuodeksi on arveltu vuotta 1543.
Kun Agricolaa kymmenen vuotta nuorempi Paulus Juusten palasi omalta opintomatkaltaan, joutui Agricola luovuttamaan koulun johdon ja opettajan toimen hänelle kuninkaan käskystä 1548. Tämä ei ollut Agricolan mieleen, mutta edisti hänen kirjallista tuotantoaan, sillä samana vuonna ilmestyi Uuden testamentin käännös ja jo seuraavana jumalanpalveluksen ja kirkollisten toimitusten käsikirjat. Ne muodostivat perustan yhtenäisen suomenkielisen rituaalin leviämiselle koko maahan.
Agricolan kotiinpaluun aikoihin oli osunut merkittävä kirkollinen uudistus, kun vuonna 1537 kansankieli oli määrätty liturgiseksi kieleksi kaikissa tuomiokirkoissa ja mahdollisuuksien mukaan myös muissa seurakunnissa. Turku ja sen tuomiokirkko oli mitä todennäköisimmin paikka, jossa ensimmäinen suomenkielinen messu pidettiin, mutta vasta painetut suomenkieliset käsikirjat tekivät mahdolliseksi yhtenäisen rituaalin muodostumisen ja reformaation leviämisen kaikkiin seurakuntiin.
Turku reformaatiokaupunkina
Turun merkitys reformaatiokaupunkina rakentuukin pitkälti sen asemaan kirkollisena keskuksena ja koulukaupunkina. Katedraalikoulun opettajina oli 1520-luvun alkupuolelta lähtien reformaation kannattajia ja Euroopassa opiskelleita miehiä, joiden ohjauksessa maan papistoa koulutettiin evankelisen opin mukaisesti. Myös muutokset kirkollisissa käytännöissä, jumalanpalveluksissa ja toimituksissa, astuivat voimaan ensin Turussa ja sen tuomiokirkossa. Vaikka muutos niissä oli hidas, valittihan Turun piispa Isaacus Rothovius vielä 1600-luvun alkupuolella, että tuomiokirkossa ei noudatettu kaikkia puhtaan opin tapoja, on luultavaa että tarkimmin uusia käytäntöjä seurattiin juuri Turussa. Tuomiokirkon messut ja kirkkotilan uudelleenjärjestely yhtenäisine penkkeineen toimivat esikuvina uusille papeille, jotka levittivät käytännöt omiin seurakuntiinsa.
Turun tuomiokapitulin piirissä työskennelleet oppineet loivat perustan myös suomen kirjakielelle ja painettujen kirjojen myötä se levisi seurakuntiin aluksi pappien lukemana ja ehkä vähän outonakin, mutta vähitellen olennaisena osana seurakuntalaisten kokemusta Jumalasta ja pyhästä.
Teksti: Tutkijatohtori Meri Heinonen, Turun yliopisto
Lisää pohjoisesta reformaatiosta voi lukea syksyllä 2016 ilmestyvästä Pohjoinen reformaatio -tietokirjasta. Useiden eri alojen tutkijoiden kirjoituksista koostuva teos tuulettaa käsityksiä reformaation kulusta Turun hiippakunnassa. Kirja on yksi Turun yliopiston Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -keskuksen (TUCEMEMS) reformaation merkkivuoden hankkeista.
