Reformaation jälkeen pappisavioliitto sallittiin, ja papin perheestä piti tulla esimerkillinen malliperhe, jota seurakunta saattoi pitää esikuvanaan.
1200-luvun puolivälin jälkeen kirkko valvoi enenevästi papiston selibaattivaatimusta. Pappien puolisoista ja perheistä tuli lainsuojattomia. Valvonnan tehostumisesta kuitenkin seurasi, että kirkonmiesten piti paremmin piilottaa jalkavaimonsa ja laittomat perheensä. Esimerkiksi 1400-luvun alkupuolella Uppsalan arkkipiispa Johannes Gerechini järjesti jopa rakastajattarensa Margaretan valeavioliittoon sukulaisensa kanssa saadakseen tekosyyn pitää hänet taloudessaan. Näin pariskunnan lapsille saatiin virallinen isä.
Turun hiippakunnassa oli myöhäiskeskiajalla totuttu pappien epävirallisiin perheisiin. Lain kanta oli kuitenkin selvä: suhteet olivat seksuaalirikoksia, eikä pappien lapsilla ollut lainkaan perintöoikeutta vanhempiensa jälkeen. Toisaalta kirkonmiesten pojat saattoivat saada aviottomasta syntyperästään pappisuran mahdollistavan paavillisen erivapauden. Papit saattoivat myös lahjoin ja testamentein siirtää omaisuutta ”taloudenhoitajattarilleen” ja ”kasvattilapsilleen”.
Kun siis 1520-luvulla Petrus (Peder; Pietari) Särkilahti esitteli taivassalolaisille taloudenhoitajattarenaan ilmeisesti Euroopasta tuomansa Margareta Corneliuksentyttären, suhteen todellinen luonne tuskin yllätti ketään. Varsinkaan kun Särkilahti teki kuuden todistajan läsnä ollessa testamenttinsa: hänen kuoltuaan taloudenhoitajatar Margaretan piti saada hänen koko irtain omaisuutensa.
Särkilahti oli opiskellut pitkään Saksassa ja Alankomaissa, ja hänen oletetaan palanneen Suomeen 1523 tienoolla. Emme varmasti tiedä, oliko Särkilahti opiskellut Wittenbergissä ja inspiroitunut siellä kerettiläismunkki Martinus Lutheruksen (harha)opeista. Lähteet eivät myöskään kerro, milloin Petrus ja Margareta olivat vaihtaneet avioliittolupauksia. Mutta jos tämä oli tapahtunut ennen Suomeen tuloa, olisi Särkilahden avioliitto ensimmäinen Ruotsissa. Reformaattori Olaus Petrin kohuhäät pidettiin näet julkisesti Tukholmassa alkuvuonna 1525.
Suomeen palannut Särkilahti sai viran Turusta, jossa hän ja Margareta Corneliuksentytär ilmeisesti kihlautuivat. Heidän suhdettaan aikalaiset pitivätkin Turun ensimmäisenä pappisavioliittona. Heidän jälkeensä Särkilahden kollega Jakob Wenne kihlautui taloudenhoitajansa Gertrudin kanssa: kihlalahjat vaihdettiin ja pienet pidot pidettiin valikoitujen todistajien läsnä ollessa. Kummassakaan varhaisessa pappisavioliitossa pariskunnat eivät halunneet julkisesti uhmata kirkon ja piispan auktoriteettia tai yleistä mielipidettä.
Seuraavien vuosikymmenten aikana pappien naimisiinmeno yleistyi. Särkilahden ja Wennen liittojen matala profiili kuitenkin tuotti ongelmia, koska molemmat papit kuolivat jo 1529 ja 1530. Perintöasiat saavat tunnetusti ihmisten alhaisimmat puolet esiin. Niin Särkilahden ja Wennenkin tapauksissa. Vaikka pappisavioliitot hyväksyttiin Ruotsissa jo 1536, Särkilahden ja Wennen lapset saivat taistella kauan perintöoikeuksiensa puolesta. Vasta kuningas Juhana III vahvisti näiden aseman aviolapsina vuosikymmenien kuluttua vuoden 1570 molemmin puolin.
Lisää aiheesta voi lukea syksyllä 2016 ilmestyneestä Pohjoinen reformaatio -tietokirjasta. Useiden eri alojen tutkijoiden kirjoituksista koostuva teos tuulettaa käsityksiä reformaation kulusta Turun hiippakunnassa. Kirja on yksi Turun yliopiston Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -keskuksen (TUCEMEMS) reformaation merkkivuoden hankkeista.
